Mokomakin Jekku Jeeveli, toisen sukupolven kantaemo, L- ja N-pentueiden äitiydestä suuresti nauttinut Nuudeli, väsyi pois 22. huhtikuuta 2012, muutamaa kuukautta vaille 14-vuotiaana. Ikänsä terveenä elänyt Nuudeli oli tarvinnut eläinlääkärin palveluja lähinnä rokotuksiin ja lapsien laskemiseen. Viimeisiä viikkoja varjosti kuitenkin jokin tulehdus, jota antibioottikuuri ei onnistunut lopullisesti nitistämään. Askel lyheni, ruokahalu katosi vieden voimat, sydän väsyi.

Nuudeli oli Alli-äitinsä tytär kaikessa paitsi narttumaisuudessa. Matriarkan otteita ei koskaan tarvittu, kun karismaattinen levollisuus heijasteli luottamusta ja turvallisuudentunnetta ilman ylilyöntejäkin. Lauman jokainen jäsen pidettiin puhtaana kuin pennut ikään, ja Nuudeli opetti prioriteettinsa kaikille. Myös ihmisilleen.

Tytär Maija (Mokomakin Lilli-Putti), tyttärentytär Elli (Mokomakin Rop'Elli) ja tyttärentyttärenpoika (S)epeli (Mokomakin Sylikoiras) jakavat laumana Nuudelin perinnön sopuisasta rinnakkaiselosta, joka jättää hymyilyttäviä muistoja. Surra ei voi, mutta ikävä saa olla.

Pakahduttava ikävä.

Kansainvälisen muotovalion - C.I.B - arvo on 2.2.2012 vahvistettu pitkäkarvaiselle kääpiömäyräkoiraurokselle Mokomakin Sylikoiras. 

Mokomakin Iiro Ikituuri, syntynyt 23.5.1996, lähti tänään 5.12.2011 sinne, minne kaikki hyvät koirat lopulta menevät.

Poika matkasi 12 viikon ikäisenä rapakon taakse ja muuttui amerikkalaiseksi Fynn-koiraksi. Aikuisella iällään kaveri piipahti synnyinmaassaan jalostustarkastuksessa ja parissa näyttelyssä, ja jatkoi sitten lähes 16 vuoteen venähtänyttä eloaan USA:ssa.

Jälkikasvua Fynn ei koskaan saanut, vaan jätti sen tehtävän sisarelleen, K-pentueen äidille, ja veljelleen, S-pentueen isälle.

Ikävää lieventävät valoisat muistot kummallakin puolen Atlantia.

Tuusulassa 13.11.2011 Mokomakin Sylikoiras haki hyväksytty-merkinnän pienoismäyräkoirien taipumuskokeessa. Koirakohtainen pöytäkirja kertoo:

1. Etsintä
Vauhdilla matkaan, maa- ja ilmavainuisesti reippaasti kulmalle, jonka jälkeen pieni pyörähdys. Vauhti rauhoittuu hieman, ja koira jäljestää varmasti kololle.

2. Laukauksensieto
Ei juurikaan välitä laukauksesta. Laukauksensieto testattiin 6 mm starttipistoolilla.

3. Kolotyöskentely/saaliskäyttäytyminen
Valjaat poistetaan ja koira kurkistaa koloon. Mittaa putken ja kiertää toiselle suuaukolle, josta suoraan sisään. Hetken kania nuoltuaan vetää ensin sitä metrin, parantaa otettaan ja vetää kanin ulos. 

Tuloksen ansiosta koiralle voidaan anoa kansainvälisen muotovalion (C.I.B) arvoa.

22.7.2011 syntyneet tenavat ovat valmiita luovutukseen 19.9. alkavalla viikolla. Pojista kolme - UkkoPekka, UljasArmas ja UunoTuro - eivät ole vielä löytäneet omaa kotia.

Katras yhteystietoineen on listattu Suomen Mäyräkoiraliiton pentuvälitykseen. Pentue on sivun viimeisenä kaniinimäyräkoirien ainoana edustajana.

Kaniinimäyräkoirien yhdistelmästä
Stuijstaete's Gambler - C.I.E BALTV-09 Mokomakin Rop'Elli
syntyi 22.7.2011 neljä potraa poikaa. Väritykseltään niin tummia, että on vaikea sanoa, ovatko ne isänsä tapaan mustia vai äitinsä mukaan punaisia tummin peitinkarvoin. Jälkimmäinen vaikuttaa todennäköiseltä.

Urosta valittaessa on kiinnitetty huomiota tulevan pentueen sukusiitosasteeseen (viidellä sukupolvella laskettuna 0 %) ja myös molempien vanhempien sukusiitosasteeseen, joka kummallakin on niin ikään 0 %.

Tärkeää oli myös uroksen pieni koko. Rop'Ellin aiemmasta kaniinipentueesta yhdessä Fortis Bonuksen kanssa urostenava Mokomakin Taskumatti kasvatti rinnanympärystään yli kaniinirajan (30 cm) ja muuntui rinnanympärykseltään 34-senttiseksi kääpiömäyräkoiraksi ensimmäisessä näyttelyssään. Kun kennelissä pyritään pysymään pienoismäyräkoirakasvatuksessa, yhdistelmävalinnoissa koolla on merkitystä.

U-pentueen molemmat vanhemmat on mäyräkoirien jalostuksen tavoiteohjelman mukaisesti selkäkuvattu. Isällä ei havaittu kalkkeutumia, emältä niitä on noteerattu yksi. Vanhemmat on myös geenitestattu cord1-tyypin PRA-silmäsairauden varalta. Tutkimustuloksen perusteella riski sairastua tähän nimenomaiseen vaivaan on suljettu pois.

Kuluneen kevään aikana Mokomakin Sylikoiras on "isännöinyt" kaksi pentuetta.
28.4.2011 syntyi Babau-kennelin J-pentue, 3 poikaa ja 2 tyttöä (kuvat yllä), emänä EE JMVA Babau Bella Bimba. Pentueesta on edelleen varattavissa kaksi poikaa.

21.3.2011 syntyi Fortis-kenneliin viisi F-poikaa, emänä EE JMVA Fortis Bona Dea. Yhdistelmä on mukaelma Mokomakin-kennelin T-pentueesta, jossa isänä on Fortis Bonus (Bona Dean pentueveli) ja emänä Mokomakin Rop'Elli (Sylikoiraksen äiti). Alla toukokuinen kasvotutkielma vauhtiviikkoihin varttuneesta Fortis Formatiosta, joka veljineen on jo löytänyt uudet kodit.

Lahti 22.4.2011, tuomarina Malgorzata Supronowicz, Puola:
Mokomakin Sylikoiras VAL ERI 1 VAK 3 SA

Himanka 21.5.2011, tuomarina Tapani Pukkila:

Mokomakin Tytteli NUO ERI 1 NUK 1 SA PN 1 sert ROP

Rovaniemi 26.6.2011, tuomarina Gertrud Hagström Ruotsi:
Mokomakin Sylikoiras VAL ERI 1 VAK 1 SA  PU 3 varacacib

Tuusula 2.7.2011, tuomarina Markku Lampero:

Mokomakin Taskumatti JUN ERI 1 JUK 1 SA PU 1 sert VSP (siirrettiin kaniinimäyräkoirasta kääpiömäyräkoiraksi)

Tuomarina Natalya E. Sedyh, Venäjä

Mokomakin Sylikoiras AVO ERI 1, sert, PU 1, CACIB

Sertti oli pojalle kolmas, joten sille vahvistettiin Liettuan muotovalion (LT MVA) arvo. Cacibin ansiosta matkaan on lähtenyt hakemus kansainvälisen näyttelyvalion (C.I.E) arvon vahvistamiseksi.

Latviaan on lähtenyt tiedustelu, pönkittääkö LT MVA kahta Latviasta viime vuonna saatua sikäläistä serttiä niin pitkälle, että titteliriviin lisättäisiin myös Latvian muotovalion (LV MVA) arvo.